Anna Niemi-Nikkola

Jobshadowing Szolnokissa Unkarissa 5.-11.3.2017

IMG_6957

Vietin keväisen viikon Szolnokissa, joka sijaitsee n. 100 km Budapestista kaakkoon. Sunnuntaiaamuna lensin Budapestiin, jossa kiertelin muutaman tunnin katselemassa nähtävyyksiä. Edellisestä Unkarin käynnistäni oli ehtinyt vierähtää 15 vuotta. Iltapäivällä matkustin junalla tunnin matkan Szolnokiin. Kaupungissa sijaitsee Varga Katalin secondary school, koulu, johon olin menossa ”varjostushommiin”. Koulun rehtori Laszlo Molnar oli minua vastassa asemalla, josta suuntasimme paikalliseen ravintolaan päivälliselle. Täällä tapasin avioparin, koulun matematiikan opettaja Juditin ja fysiikan opettaja Belan. He majoittivat minut kotiinsa viikon ajaksi.

Varga Katalinin koulussa on n. 550 opiskelijaa, jotka ovat iältään 15-19-vuotiaita. Koulua käydään siis neljä vuotta. Koulu on nelisarjainen ja yksi ryhmä jokaisesta ikäluokasta opiskelee englannin kielellä useimmat oppiaineet. Koulu on melko hyvätasoinen, Unkarin 1000 lukion joukossa suunnilleen sijalla 50. Sain nähdä siis melko korkeatasoisia oppitunteja. Koulussa on aikaisemminkin vierailtu Vaskivuoresta, esim. koulumme  kuoro ja opiskelija Julia Junttila yhdessä äidinkielen opettaja Tiina Rajamäen kanssa.

 

 

IMG_6989

Seurasin viikon aikana lukuisia matematiikan tunteja. Useimmissa niistä opetus ja keskustelu käytiin englannin kielellä. Lisäksi kävin katsomassa ainakin historin, englannin, venäjän, fysiikan ja kemian tunteja. Suuria eroja Suomen ja Unkarin lukioiden välillä näkyi heti ensimmäisesta oppitunista alkaen. Ryhmät olivat todella pieniä, matematiikka ja kielet opiskellaan noin 10-15 opiskelijan ryhmissä. Englanninkielisillä ryhmillä useimmat muutkin oppiaineet opiskeltiin pienryhmissä. Oppitunnit kestivät 45 minuuttia, mutta käytössä oli myös 90 minuutin tuplaoppitunteja, jolloin välissä oli pieni tauko. Koulu ei ollut kurssimuotoinen, vaan lukujärjestys oli sama koko lukuvuoden. Matematiikkaa oli esimerkiksi 3 h viikossa koko vuoden ajan. Ryhmä pysyi myös siis samana koko ajan, samoin opettaja. Tämä näkyi siinä, että opettaja tunsi kaikki oppilaansa ja oli hyvin perillä heidän tiedoistaan ja taidoistaan.

Itse koulurakennus oli vanha ja monimutkainen. Kahta samanlaista luokkaa ei talosta varmastikaan löydy, koska talo on ollut aikaisemmin yksityiskoti ja huoneita on sittemmin yhdistetty luokkahuoneiksi. Luokkahuoneet olivat melko pelkistettyjä, mutta jokaisesta luokasta löytyi tietokone opettajaa varten ja videotykki. En kuitenkaan nähnyt näitä käytettävän kuin yhdellä oppitunnilla, historian tunnilla katsoimme videon Persianlahden sodasta.

 

IMG_6962

 

Oppitunneilla oltiin paikalla, opiskelijat eivät myöhästelleet ja kotitehtävät oli tehtynä. Pari kertaa näin kun opiskelija oma-aloitteisesti tunnin aluksi kertoi, että ei ole jostakin syystä tehnyt kotitehtäviä. Opiskelijat keskittyivät täysin kuuntelemiseen ja annettujen tehtävien tekemiseen, kännyköitä ei käyttänyt kukaan.

Matematiikkaa opiskellaan Unkarissa huomattavasti enemmän kuin Suomessa, lukion aikanakin siis minimissään 9 kurssia. Ja ne, jotka valitsevat laajemman oppimäärän, vähintään 13 kurssia. Kurssien painotus on aika erilainen kuin Suomen lukioissa. Geometriaa, trigonometriaa, analyyttista geometriaa ja vektoreita opiskellaan todella paljon, differentiaalilaskentaa taas huomattavan vähän. Vektoreita esim. aletaan opiskella 9. tai 10. opiskeluvuotena, mutta ne tulevat myös kahtena seuraavana vuotena astetta monimutkaisimpina. Tämä on mielestäni hyvä asia, koska asiat kertaantuvat useaan otteeseen ja jäävät näin paremmin mieleen.

 

IMG_6965

 

Viikon aikana seurasin eniten Juditin matikan tunteja, koska hän opettaa matematiikkaa englannin kielellä. Judit noudatti joitakin  perinteisiä unkarilaisia tapoja, esim. tunnin aluksi opiskelijat nousivat seisomaan ja yksi heistä tuli luokan eteen kertomaan läksyt ja poissaolijoiden nimet. Seuraavaksi tarkastettiin kotitehtävät, jos opiskelijoilla oli niistä kysyttävää. Tehtävät tehtiin liitutaululle. Dokumenttikameraa ei koulussa ollut, mutta rehtori innostui niistä niin paljon, että lupasi hankkia heti ainakin yhden, kun kerroin ja näytin kuvia netistä. Huomattavaa oli, että kotitehtäviä annettiin vähemmän kuin Suomessa. Tätä tietenkin osittain selittää se, että tunnit olivat vain 45 minuuttia, mutta ehkä myös se, että kun samat asiat tulivat opiskelijoille eteen vuosittain, niin perusasioita ei tarvinnut enää toisena tai kolmantena vuotena kerrata niin paljon. Muutenkin oppitunnit keskittyivät pitkälti teoriaan, ei sen toistamiseen lukuisten esimerkkien kautta. Opiskelijoilla ei ollut tietokoneita, tabletteja, CAS-laskimia tai edes graafisia laskimia. Jokainen kuvaaja piirrettiin käsin ja miten taitavia he olivatkaan! Jopa 15-vuotiaat osasivat sellaisia funktioita, joita Suomessa ei käsitellä edes pitkällä matikalla koko lukion aikana.

IMG_6796

Erittäin suuren vaikutuksen minuun tekivät opiskelijoiden suulliset esitykset oppitunnin alussa. Opettaja valitsi summissa yhden opiskelijan, jonka täytyi kerrata muille edellisen tunnin teoria liitutaululla ja tämä vielä englanniksi! Opettaja antoi tästä suorituksesta arvosanana 1-5. Näin muutaman uskomattoman hienon esityksen. Suuri ero ylipäänsä Suomen kouluihin olikin se, että opiskelijat joutuivat käyttämään matematiikan kieltä todella paljon. Tämä varmasti auttaa asian ymmärtämisessä ja mieleen painamisessa.

Yleensä oppitunnilla opetettiin uusi asia ja sen jälkeen opiskelijoille annettiin laskuharjoitus, jonka kaikki ratkaisivat vihkoihinsa. Opettaja kierteli luokassa ja hetken kuluttua kehotti jotakuta opiskelijoista tekemään laskun taululle. Eikä riittänyt, että opiskelija laski laskun, vaan hänen täytyi myös selittää se muille. Opiskelijoilla oli huomattavasti suurempi rooli oppitunneilla kuin Suomessa. Heidän täytyi myös tämän vuoksi koko ajan seurata opetusta, eikä kännykän näpyttelyyn olisi jäänyt aikaa. Ehkä oppitunneista tulee myös mielenkiintoisempia, jos opiskelija laskee ja selittää laskun kuin että opettaja tekisi sen. Tätä mieltä oli ainakin Judit. Yksi huomattava asia oli myös se, että oppitunneilla ei aikaa mennyt välivaiheiden tekemiseen, vaikka cas-laskimia ei käytettykään, peruslaskut olivat niin hyvin hallussa kaikilla.

Huomasin myös, että monet matematiikan opettajat vetävät yhteen vähän väliä, mitä on jo opittu oppitunnin aikana ja toisaalta uuden oppitunnin aluksi, mitä edellisellä tunnilla opittiin. Tämän käytänteen otin heti käyttöön Suomeen palattuani. Oppitunneilla ja kotona laskettiin paljon vähemmän harjoitustehtäviä, pääpaino oppitunneilla oli teorialla. Vihkotyöskentely oli upeaa, opiskelijat käyttivät värejä omaehtoisesti. Ylipäänsä opettajat kaikissa oppiaineissa tekivät hyvin pelkistetyt muistiinpanot taululle. Opiskelijat sen sijaan kirjoittivat opettajan puheesta muistiinpanoja.

 

IMG_6858

 

Jokaisena arkipäivänä kävin lounaalla kaupungin ravintoloissa yhdessä koulun rehtorin ja koulun IT-asiantuntijan kanssa. Noilla lounashetkillä keskustelimme todella paljon Suomen ja Unkarin koululaitosten eroista. Opettajat ja opiskelijat olivat aika hyvin perillä Suomen Pisa-tuloksista, mutta eivät olleet ymmärtäneet, että Suomen koululaitoksen maineesta puhuttaessa, yleensä kyse on peruskoulusta. Rehtori oli erittäin kiinnostunut meidän tietoteknisistä järjestelmistä, esittelinkin heille Wilmaa ja Fronteria. Kuulin viikon aikana paljon siitä, miten suuri merkitys hyvällä koulumenestyksellä vielä Unkarissa opiskelijoille on. Myös vanhemmat vaativat menestymistä. Opiskelijat kilpailevat toisiaan vastaan, jatkuvasti on testejä ja kilpailuja koulun sisällä, lähialueella tai koko Unkarin alueella. Ensin kilpaillaan pääsystä hyvään lukioon, sitten yliopistoon. Opiskelijat ottavat yksityistunteja, joita taas opettajat mielellään antavat. Opettajan kuukausipalkka Unkarissa on 500 €, joten yksityisoppilaillaan he tienaavat lisää. Tämä on periaatteessa laitonta, koska näistä palkoista ei makseta veroja, mutta silti kaikki tekevät sitä. Bela myös kertoi minulle, että eräs hänen erittäin motivoitunut ryhmänsä opiskeli yhden extra-tunnin lisää joka viikko klo 7.00 aamulla. Kaikkien opiskelijoiden vanhemmat olivat tähän suostuneet. En usko, että Bela sai tästä korvausta. Opettajat tekivät todella paljon ilmaista työtä opiskelijoiden menestyksen eteen. Hyvä menestyminen kilpailussa oli kunnia-asia myös opettajalle. Opiskelijahuoltoa ei kouluissa juurikaan ole. Kaikki panokset laitetaan lahjakkaisiin opiskelijoihin, heitä tuetaan. Vaikka koulut ovat periaatteessa ilmaisia, niin köyhien maalta tulevien on vaikea päästä hyviin kouluihin. Tällaisia köyhiä, lahjakkaita opiskelijoita varten on erilaisia avustusjärjestelmiä. Varga Katalinassakin oli tällaisia opiskelijoita, jotka asuivat asuntolassa .

 

IMG_6994

Viikon aikana vietettiin kansainvälistä naistenpäivää, joka on Unkarissa suuri juhla. Opiskelijat antoivat naisopettajille kukkia ja suklaata, samoin naispuolisille ystävilleen. Koulun päätyttyä opettajilla oli juhlatilaisuus, jossa miesopettajat pitivät puheen naisopettajille. Itse sain erityishuomiota, kun rehtori piti minulle oman puheen suomen kielellä! Kaikki naisopettajat saivat myös lahjaksi viinipullot.

 

IMG_6850

Viikon yksi ehdoton kohokohta oli elämäni ensimmäisen vesipallo-ottelun seuraaminen livenä. Olin etukäteen kertonut olevani innokas penkkiurheilija. Szolnokilla on Unkarin huippujoukkueet koripallossa ja vesipallossa ja jälkimmäisessä sattui olemaan liigan kärkiottelu. Katsoin matsin todella mukavan historian opettaja-Bean kanssa. Ja olihan se mukavaa katseltavaa:)  Szolnok voitti ja nousi liigan johtoon.

 

 

IMG_6993

Kävin seuraamassa venäjän alkeisryhmän oppituntia ja tutustuin sitä kautta Ilona-opettajaan, jo vähän kokeneempaan venäjän ja englannin opettajaan. Hän otti minut mukaansa tapaamaan kahta opiskelijaa, joilla olisi ollut neglannin lisäopetusta. Juttelin heidän kanssaan Suomesta ja Suomen koululaitoksesta koko tunnin. Toisena päivänä olin Ilonan mukana englannin tunnilla, jossa opiskelijat saivat kysellä minulta samoista asioista koko oppitunnin ajan. Opiskelijat tekivät todella upeita kysymyksiä ja keskustelua syntyi. Eräs opiskelija kysyi minulta, että miten paljon aikaa käytän opetuksessa matematiikan kauneudesta kertomiseen. Toinen kysyi, mitä muuttaisin Unkarin lukion matematiikan opetuksessa. Tähän vastasin, että toisin kyllä tietokoneet heidänkin oppitunneilleen sopivassa määrin, mutta en soisi niiden olevan itse tarkoitus. Nämä tunnit ja muut Ilonan kanssa käymäni keskustelut saivat itsenikin ajattelemaan monia asioita eri kantilta.

 

20170310_093551

Hauskin seuraamani tunti oli ehdottomasti rehtorin pitämä matematiikan tunti, jonka aiheena olivat trigonometriset funktiot. Tämän jälkeen hän kertoi, että seuraavana vuorossa on kunnon haaste kaikille. Selvisi pian, että suurin haaste ei ollutkaan matemaattinen vaan se, että seuraava esimerkki oli suomenkielinen. Opiskelijoiden täytyi ensin onnistua kääntämään tehtävä englannin kielelle ja vasta sitten he pystyivät soveltamaan sini-, kosini-, tangentti ja kotangentti-funktioita.

 

IMG_6812

Suomen ja Unkarin koululaitoksista käymieni kymmenien keskustelujen lisäksi kävimme iltaisin erityisesti Belan kanssa mielenkiintoisia juttutuokioita Unkarin historiasta, aluemenetyksistä, hallitsijoista yms. Toisina iltoina tutkimme Unkarin karttaa ja juttelimme eri alueiden tyypillisistä asioista, erityisesti viinialueista ja  viineistä.

 

IMG_6907

Perjantaina iltapäivällä jätin Szolnokin taakseni, matkasin takaisin Budapestiin, jonka kauppoja ja nähtävyyksiä kiersin vielä lauantai-illan koneen lähtööni saakka. Taakse jäi unohtumaton viikko Unkarissa, upea kokemus eikä vähiten ihanien, ystävällisten ihmisten. Erityisesti rehtori Lazlo Molnar sai minut tuntemaan oloni todella tervetulleeksi. Suosittelen jobshadowingia lämpimästi kaikille opettajille.

IMG_6955 (2)

Mainokset

Tarja Rantalainen, Erasmus+ jobshadowing Presentation Primary School in Tuam, co. Galway

Olin viikon keväisessä Irlannissa, vieraana irlantilaisella alakoululla ja tarkoituksenani oli olla ”varjostaja” ja seurata koulun toimintaa sivusta. Viikosta muodostuikin vallan jotain muuta. Osallistuin kokopäiväisesti koulun toimintaan ja opettamiseen, kaikkeen välillä pienryhmäopetus ja kelttijalkapalloturnaus. Ja sain kokemuksen, jota muistella vielä kauan jälkeenkin.

kuva1

Alkuperäisenä ajatuksena oli osallistua jollekin kurssille, mutta en löytänyt kursseista mitään itselleni sopivaa tai ehkä en vaan osannut etsiä oikeasta paikasta. Olen monta vuotta ajatellut matkustavani Irlantiin ja se ajatus oli taustalla hakiessani kursseja. Koska sopivaa kurssia ei löytynyt, oli toinen vaihtoehto lähteä ns. Jobshadowing-reissulle jonnekin sopivaan kohteeseen. Ystäväni aviomies on irlantilainen, joten kysyin häneltä tunteeko hän ketään opettajaa Irlannista. Ja hupsis, kyllä vaan. Hänen lapsuuden ystävänsä Maria O´Connor on töissä Presentation Primary Schoolissa Tuamissa. Otimme yhteyttä Mariaan and the rest is history.

kuva2

Majoituin koko viikon Marian luona. Etukäteen vähän jännitti miten yhteiselo tulee menemään, koska emme olleet koskaan tavanneet. Jännitys oli turhaa, sillä tulimme toimeen todella hyvin. Ja taisin saada irlantilaisen ystävän. Tiesitkö, että o´connor tarkoittaa connorin poikaa?

Koulu oli puolen tunnin ajomatkan päässä Marian kodista ja koulumatkat sujuivat     mukavasti Marian autolla. Vasemman puoleinen liikenne välillä hirvitti, kun on tottunut suomen oikeanpuoleiseen liikkumiseen.  Tiet olivat kapeat, että välillä ihmettelin miten autot mahtuivat niillä ohittamaan toisensa.

Saavuin sunnuntaina Dublinin lentokentälle ja sieltä oli vielä kolmen tunnin bussimatka Galwayhin. Galway sijaitsee Irlannin länsirannikolla. Maisema on karua ja puita ei ole juuri ollenkaan. Ei siis ihme, että juuri sieltä lähdettin Amerikkaan etsimään parempaa elämää. Atlantin kylmät tuulet ja läntinen kivinen, karu maa ei päästänyt helpolla niitä, jotka elivät niillä rannoilla. Nykyään aika on tietysti toinen, välineet, rakennukset ja kaikki muu elämää helpottava on lähes kaikkien saatavilla.

kuva3

Maria oli hyvä ”isäntä” ja lähdimme heti sunnuntaina katsomaan maisemia ja paikallista alle 21-vuotiaiden Hurling-peliä. Ilma oli tuulinen ja kolea, mutta seisoimme sitkeästi kentän laidalla katsoen peliä. Olen kuullut pelistä ja nähnytkin sitä netissä, mutta en koskaan näin livenä. Peli on nopea ja monenlaista taitoa vaativa pallopeli. kuva4  Katso linkistä miten peliä pelataan huipulla. https://www.youtube.com/watch?v=fgEMvRrOCRI Me jatkoimme sunnuntai-iltaa katsellen Galwayta autosta käsin, koska ilma oli tuulinen ja kolea.

Maanantaina alkoi kouluviikko. Ajoimme aurinkoisessa säässä kapeita teitä pitkin Tuamiin, jossa koulu sijaitsi. Koulun perustivat The order of Presentation Sisters 1835. Nykyään henkilökunta on maallikoita. Nykyiset tilat on rakennettu 1950-luvulla ja niitä on peruskorjattu viime vuosina. Opettajia koululla on n.20 ja oppilaita vajaa 230. Maria esitteli minut lyhyesti koulun rehtorille. Minut toivotettiin tervetulleeksi ja vaihdoimme muutaman sanan tulevasta viikosta.

Kouluviikkoni alkoi tyttöjen kelttijalkapalloturnauksella. Matkustimme turnaukseen pienbussilla ja minusta tehtiin virallinen valokuvaaja. Tytöt olivat innoissaan ja jännittivät turnausta, koska eivät kuulemma olleet ehtineet harjoitella paljoakaan. Opettaja oli kerännyt joukkueen kasaan aika nopealla aikataululla, mutta ei se menoa ja innostusta haitannut. Pelejä oli neljä, joista kolme hävittiin ja yksi voitettiin. Hyvä fiilis oli kuitenkin päällimmäisenä tunnelmana turnauksessa.

kuva5

Koululle palattuani päiväni jatkui ensimmäisen luokan lukutunnilla, jolla ylemmän luokan (6lk) oppilaat lukivat yhdessä pienempien kanssa. En ole törmännyt suomalaisessa koulussa vastaavaan. Nuoremmat oppilaat lukivat tekstejä vanhemmille ja tarvittaessa vanhempi oppilas auttoi vaikeissa sanoissa. Tunnelma luokassa oli kiva ja ”oppivainen”, lapset keskittyivät hyvin lukemiseen. Päivän lopuksi osallistuin pienryhmäopetukseen. Ryhmässä oli neljä tyttöä, joilla oli lukemisvaikeutta. Tytöt olivat muuttaneet vasta vajaa vuosi sitten Irlantiin. He olivat kotoisin Puolasta, Ukrainasta ja Nigeriasta, ja Mietin, että onpa hienoa, että lukivaikeus on havaittu heti alussa, jotta uuden kielen oppiminenkin varmasti helpottuu. Ihailin tyttöjen innostusta ja reippautta. Ihania lapsukaisia!

Pääsin opettamaan suomalaista pesäpalloa eri luokille. Lapset olivat innokkaasti mukana pelissä, vaikka kaikille ei riittänytkään pelivälineitä. Heillä oli oma samankaltainen koulupeli Rounders, siinäkin kierrettiin juosten eri pesien kautta kotiin. Koulun liikuntatilat olivat pienet; pieni jumppasali ja asfaltoitu piha. Vieressä oli kyllä nurmikenttä, mutta sitä sai käyttää vain kerran vuodessa, koska nurmialue kuului läheisen kirkon alueisiin. Välineitä oli myös vähän verrattuna lapsimäärään. Silti kaikki olivat innoissaan liikkumisesta, tekivät he mitä tahansa. Liikuntatunti kesti n.45 minuuttia ja kukaan ei vaihtanut mitään liikuntavarusteita tunneille. Samoilla koulupuvuilla oltiin luokissa ja liikuntatunnilla. Meno oli kuitenkin reipasta ja innostunutta, ehkä innostus on luontaista vielä alakouluikäisille lapsille. Kävimme myös uimassa. Opettajat eivät osallistuneet uimaopetukseen vaan me katselimme tuntia altaan laidalta, kun uimaopettajat opettivat lapsia. Näin tehdään myös suomalaisilla alakouluilla. Uimahallille kuljettiin kävellen jonossa yksi opettaja edellä ja toinen jonon viimeisenä. Kukaan lapsista ei ”säätänyt” yhtään mitään matkalla vaan kaikki kulkivat kiltisti. Ihmettelin tätä järjestystä, koska oman kokemuksen mukaan suomalainen lapsi ehtisi häsätä omia juttujaan.

kuva7kuva6

Kouluviikkoni oli työntäyteinen. Osallistuin kaiken ikäisten oppitunteihin. Kerroin Suomesta ja vastailin lasten kysymyksiin Suomesta. Opetin lukemista, kellonaikoja, värejä, numeroita, riippuen minkä ikäisten lasten oppitunnista oli kyse. Olin mukana pienryhmässä, jossa opeteltiin sosiaalisia taitoja, nimettiin erilaisia tunteita ja harjoiteltiin kuuntelemista. Yritin opetella lasten mukana iiriä, mutta se oli aivan mahdotonta. Sanoja, joissa oli monta konsonanttia ja ääntäminen oli vain joku korahdus. Kieltä opetetaan kaikille koululaisille vaikka sitä käytetään arjessa vähän. Vanhempi sukupolvi puhuu iiriä, mutta nuoremmat eivät sitä juuri käytä. Kuitenkin iirin opiskelu kuuluu pakollisena kaikille. Olin itse innoissani saamastani englannin kielen kielikylvystä, ja siitä miten hyvin ja luontaisesti kommunikoin englannin kielellä.

Yleisvaikutelma ja fiilikset koko viikosta oli hyvät. Sain monipuolisen kuvan irlantilaisen alakoulun toiminnasta. Koulun yleisilmapiiri oli innostunut ja kiva. Opettajat olivat mukavia ja lapset ihania. Koulu alkaa jo 4-vuotiaana. Lasten ikä on 4-12 vuotta. Päivät ovat yhtä pitkät kaiken ikäisillä. Vanhemmat tuovat lapset aamuisin kouluun ja hakevat heidät iltapäivällä kotiin. Aika harva tuli yksin kouluun. Kysyin, että eikö yksin kouluun tuleminen ole turvallista vai miksi lapset tuodaan kouluun? Se on vain kuulemma tapa ja monet asuvat sen verran kaukana koulusta, että vanhemmat tuovat sen vuoksi heidät kouluun. Julkinen liikenne ei ole yhtä hyvä kuin meillä täällä pääkaupunkiseudulla. Turvallisuus tai sen puute ei ollut siis syy lasten kuljettamiseen.

Koulun lapsista suurin osa on taustaltaan jotain muuta kuin irlantilainen ja moni koulun lapsista on ns. traveller-perheestä. Eri kansallisuuksia koulussa oli yli 20. Monikulttuurisuus kuului eri kielten sekamelskana vanhempien tuodessa ja hakiessa lastaan kouluun ja koulusta. Lasten englannin kielen oppimisesta huolehdittiin mielestäni hyvin pienryhmien kautta. ”Traveller”-perheiden lapset huomasi helposti joukosta. He olivat ulospäin suuntautuneita, reippaita, liikunnallisia ja iloisia lapsia. Nykyään heidän perheensä asuvat melko pysyvästi paikoillaan, joten hekin saavat kunnon koulutuksen. Osa perheistä kyllä edelleen vaihtavat asuinpaikkaansa, jolloin lasten koulunkäynti saattaa keskeytyä kuukausiksin. Lasten positiivisuus on hyvä apu silloin, kun koulu alkaa uudestaan.

Asuin koko viikon Marian luona ja meillä sujui yhteiselo hienosti, vaikka emme olleet aikaisemmin tavanneetkaan. Ajelimme Marian kanssa pitkin ja poikin läntistä Irlantia. Maisemat olivat mahtavat, sää loistava ja seura hyvää. Suosittelen irtiottoa oman koulun arjesta. Viikko muualla tekee ihmeitä omalle jaksamiselle.

kuva8