Job Shadowing Corkissa, Irlannissa maaliskuussa 2018 (Petteri Granat)

Kaikki ei alkanut ihan niin onnellisissa merkeissä. Alun perin minun oli tarkoitus lentää Dubliniin jo perjantai-illaksi ja viettää viikonloppu siellä ennen siirtymistä Corkiin sunnuntaina. Suunnitelmat menivät kuitenkin uusiksi kun eri puolilla Eurooppaa sään sotkenut Beast from the East iski Irlantiin koko voimallaan. Lumipyry, pakkanen ja talveen huonosti varautunut yhteiskunta johtivat yhdessä siihen, että Dublinin kenttä suljettiin torstai-iltana, julkinen liikenne oli pysähdyksissä lähes kaikkialla Irlannissa ja ihmiset hamstrasivat kaupan hyllyt tyhjiksi.

Sain onneksi lentoni siirrettyä perjantailta sunnuntaiaamuun ja niinpä löysin itseni Helsinki-Vantaalta klo 6.30 sunnuntaina ja kello 10 paikallista aikaa söin jo Full Irish Breakfastin Dublinissa ennen kolmen tunnin bussimatkaa Irlannin etelärannikolle Corkiin. En muuten suosittele syömään tuota aamiaista kovin monena perättäisenä päivänä.dav


Paikan päällä Corkissa minua vastassa oli yhteyshenkilöni, Carrigaline Community Schoolin opettaja Mary Loughnane miehensä kanssa. He veivät minut kotiinsa illalliselle ennen siirtymistä majapaikkaani Corkiin. Keskustelimme paljon tietenkin koulusta ja opettamisesta niin Irlannissa kuin Suomessa, Mary oli toki kiinnostunut myös siitä, miksi tulin Irlantiin ja mitä odotin viikolta saavani.  

Niin, miksi sitten ylipäänsä vietin viikon Corkissa? Vaskivuoren lukion saaman Erasmus-rahoituksen turvin tein ns. job shadowingin eli seurasin oppiaineitani (HI, YH ja FI) opettavia kollegoja muutaman päivän ajan. Lisäksi selvitin koulun johtamisjärjestelmää ja sosiaalisen median käyttöä koulun viestinnässä.

Yleistietoa CCS:stä

Koulu, jonka toimintaan tutustuin, oli itse asiassa hieman Corkin ulkopuolella Carrigalinessa.  CSS:ssä on noin 1100 opiskelijaa junior ja senior cycleltä, jotka koko lailla vastaavat suomalaista yläkoulua ja lukiota. Opiskelijoiden ikähaarukka on 12-18 vuotta.

Osa CSS:n tiloista on rakennettu ihan viime vuosien aikana, osa rakennuksesta on vanhempaa ja hieman perinteisemmän koulurakennuksen näköistä. Koulussa tehdään myös joka toinen vuosi musikaali, edellisenä vuonna oli Grease, joka on tuttu myös Vaskiksen väelle. Vaskiksen tuotanto on tosin huomattavasti suurempi ja ammattimaisempi.dav

CSS:n opiskelijoiden tulee käyttää koulupukua, josta oli myös liikunnanopetukseen sopiva verryttelypukuversio. Koulupuvun lisäksi selkeä ero suomalaiseen järjestelmään (tai ainakin Vaskivuoreen) oli, että opiskelijoita koski ehdoton kännykkäkielto. Puhelimia tai muita vastaavia laitteita ei saanut olla näkyvillä koko koulupäivän aikana (edes taskussa niin, että sen huomasi). Mikäli opiskelijalla havaittiin puhelin, se takavarikoitiin ja huoltajan piti hakea se koulun kansliasta koulupäivän jälkeen.

Keskustelin tästä politiikasta sekä apulaisrehtori Traceyn että muutaman opiskelijan kanssa. Ymmärrettävästi heidän näkemyksensä olivat hieman erilaiset. Apulaisrehtori kertoi, että menettely oli otettu käyttöön syksyllä 2017 kahdesta syystä: sillä haluttiin estää ei-toivottu kuvaaminen ja muu virtuaalinen kiusaaminen koulun tiloissa sekä samaan aikaan rohkaista opiskelijoita kasvoittain tapahtuvaan kommunikointiin (tästä politiikasta johtuen otin itsekin hyvin vähän kuvia ihmisistä koulun tiloissa). Päätöksen tekemiseen osallistuivat niin huoltajat, opiskelijat, hallinto kuin myös johtokunta. Menettelytavan toteuttaminen ei ole apulaisrehtorin mukaan aiheuttanut merkittäviä haasteita. Muutama opiskelija kommentoi asiaa hieman happamammin, joskin asialle löytyi myös ymmärrystä: oppitunneilla on helpompi keskittyä kun älylaite ei ole vaatimassa huomiota. Tämä sama huomio tulee muuten käänteisenä esiin toistuvasti Vaskivuoren opiskelijoiden kurssipalautteessa ja itsearvioinnissa: moni kommentoi keskittymisensä häiriintyneen toistuvasti joko oman tai vierustoverin puhelimenkäytön vuoksi.

Tähän aiheeseen liittyen keskeisimpiä havaintojani viikon aikana oli se, että TVT:n käyttö opetuksessa oli hyvin vähäistä. Muutamalla opiskelijalla oli erityisluvalla mukanaan läppäri muistiinpanojen tekemistä varten kynän ja vihkon sijaan mutta yhdelläkään oppitunnilla en nähnyt käytettävän digitaalista oppimateriaalia. Koulussa oli erityisiä kiinteillä pöytäkoneilla varustettuja luokkahuoneita, joita opetusryhmät saivat käyttää. Olin mukana yhdellä oppitunnilla, jolla työstettiin koulun vuosittaista lehteä (vrt. Raitin varrelta Vaskivuoressa). Työstöversiot olivat yhteisellä googledrivellä, erikseen kootut ryhmät työstivät niitä oppituntien aikana. Annoin itse asiassa lyhyen haastattelun lehteen otsikolla, jonka yhteydessä pääsin keskustelemaan hetken aikaa Vaskiksen ja CSS:n yhtäläisyyksistä ja eroista opiskelijoiden kanssa. He olivat uteliaita kuulemaan lisää suomalaisesta koulusta ja vastaavasti kertoivat auliisti omista koulupäivistään minulle.

Myöskään opettajat eivät kulkeneet koulussa läppärit kainaloissaan. Sen sijaan opettajien taukotilassa olleet kaksi kopiointikonetta olivat todella ahkerassa käytössä kaikkina niinä aikoina kuin siellä piipahdin. Suomalaisessa lukiossa digitaaliset ylioppilaskokeet aika voimakkaasti ohjaavat myös käyttämään digitaalisia laitteita opetuksessa laajemminkin ja paperisten tehtävämonisteiden tai lukutekstien käyttö on vähentynyt viime vuosina paljon. Irlannissa ei ole suoraan ylioppilaskokeita vastaavaa järjestelmää ohjaamassa käytänteitä. Sen sijaan senior cyclen lopuksi opiskelijat suorittavat valitsemissaan oppiaineissa ns. leaving certificate:n.

dav

Ensimmäinen päivä

Palataan kuitenkin hetkeksi ensimmäiseen päivään CSS:ssä. Aamiaisen jälkeen hyppäsin majapaikkani edestä kaksikerroksiseen paikallisbussiin (klikkaa henkeäsalpaavaan videoon), edessä oli aikataulun mukaan noin 30 minuutin mittainen bussimatka Carrigalineen. Kontaktihenkilöni Mary tosin kertoi, että “the bus is notoriously unreliable”, joten varasin varmuuden vuoksi matkaan koko tunnin. En halunnut olla myöhässä ensimmäisenä päivänä. Kiitos bussin wifiyhteyden ja Googlemapsin, löysin paikan päälle helposti ja tapasin sopimuksen mukaisesti kaksi opettajaa (Michael ja Ann) aulassa. Olen vieraillut lukuisissa amerikkalaiskouluissa ja sen perusteella odotin, että CSS:ssä olisi tiukempikin valvonta ulkopuolisten suhteen mutta heille riitti, että ilmoittauduin aulassa kansliaan ja laitoin rintaani “visitor”-kyltin. Olen myös ollut isäntänä isolle joukolle amerikkalaisopettajia Vaskivuoressa ja yksi asia mihin he aina kiinnittävät huomiota on suomalainen avoimien ovien politiikka. Periaatteessa kuka tahansa voi kävellä koulun ovista sisään. Chicagossa menin kerran kouluun, jonka ovella oli vartija ja metallinpaljastin.

Ensimmäinen vaikutelma kertoi muutamasta olennaisesta erosta Vaskivuoren ja CSS:n välillä. Oppituntien ollessa käynnissä käytävät ja muut yleiset tilat olivat täysin tyhjiä. Opiskelijoilla ei ole lukujärjestyksissään ns. hyppytunteja eikä heillä ole lupaa poistua oppituntien aikana luokkahuoneesta ilman erityisen painavaa syytä. Samoin heidän tuli pysyä koulun tiloissa koko koulupäivän ajan. Kaikkien opiskelijoiden koulupäivä noudatti samaa rytmiä: oppitunteja oli aikavälillä 9.00-16.00, paitsi keskiviikkoisin, jolloin oppitunnit loppuivat jo klo 13.15. Oppitunnit kestävät 40 minuuttia ja niiden välillä ei lähtökohtaisesti ole välituntia. Oppitunnin päättymisestä ilmoitetaan äänimerkillä, jonka kuultuaan opiskelijat siirtyvät välittömästi seuraavaan luokkaan. Tyypillisesti tähän meni 5-10 minuuttia eli todellisuudessa oppitunnit eivät kestäneet täyttä 40 minuuttia. Kello 11.00 oli 15 minuutin mittainen tauko ja klo 13.15-14.00 oli lounastauko. Tyypillisesti opiskelijat toivat mukanaan oman lounaansa.   

Ensimmäisenä ohjelmassani oli noin puolen tunnin keskustelu Michaelin kanssa irlantilaisesta koulusta, opettamisesta ammattina ja viime vuosina tapahtuneista muutoksista. Michaelin mukaan opettajat olivat aiemmin “pappien ja lääkäreiden rinnalla yhteisöjen merkittävimpiä henkilöitä”. Nykyäänkin opettajuutta arvostetaan yhteiskunnallisesti mutta viime aikoina mielikuvat korkeasta palkasta ja pitkistä lomista ovat hieman muuttaneet asiaa.

Äkkiseltään asia voikin vaikuttaa siltä. Lukuvuosi on nimittäin jopa suomalaisen opettajan näkökulmasta lyhyt: vuodessa on 160 koulupäivää, opettajien opetusvelvollisuus on 22 oppituntia viikossa (vrt. Suomessa n. 190 koulupäivää ja oppiaineesta riippuen opettajan opetusvelvollisuus lukiossa on 16-23 tuntia viikossa). Vuonna 2011 opettajien palkkaus Irlannissa muuttui niin, että aloittavat opettajat saavat vähemmän palkkaa. Tämä muutos on tehnyt opettajan työstä vähemmän houkuttelevaa ja johtanut pulaan opettajista etenkin kalliimmilla alueilla kuten Dublinissa. Aloittavan opettajan palkasta ei nimittäin jää vuokran ja muiden pakollisten menojen jälkeen kovin paljon elämiseen. Mielikuvani oli, että Michaelin mukaan opettajakunnan keskuudessa ei olla kovin tyytyväisiä toteutettuihin ja kaavailtuihin uudistuksiin vaan ne nähdään puhtaasti uudistuksiksi verhotuiksi leikkauksiksi.

Keskustelin myös koulun johtamisesta. Vaskivuoressahan on rehtori, kaksi apulaisrehtoria (joista toinen täysiaikainen) sekä erillinen johtoryhmä, johon kuuluu rehtorien lisäksi myös vaihtuvia opettajajäseniä. Näiden lisäksi Vaskivuoressa on toimintaryhmiä eli johtajuutta on jaettu käytännössä paljonkin. CSS:ssä ei ole johtoryhmää vastaavaa tahoa. Rehtorin lisäksi koulua johtaa kaksi apulaisrehtoria, yhdessä he muodostavat ns. “board of management”

Maanantaipäivän kohokohta oli päästä seuraamaan hetkeksi CSS got talent –shown harjoituksia. Videolla pieni näyte perinteisestä irlantilaisesta tanssista, jota kolmen opiskelijan ryhmä harjoitteli. Vaskivuoressa yli vuosikymmenen työskennelleenä olen oppinut arvostamaan oikein erityisesti esittäviä taiteita kuten tanssia. Siksi oli mukava saada seurata tanssiharjoitusta.

Seurasin myös “normaaleja oppitunteja”. Kirjallisuuden tunnilla oli noin 20 junior cyclen ensimmäisen vuoden opiskelijaa (13-vuotiaita). Oppitunnilla käsiteltiin runoa, joka oli luettu jo aiemmin ja josta opiskelijoilla oli pieni kotitehtäväkin. Pidin erityisesti siitä, miten opettaja konkretisoi aihetta. Runo nimittäin kertoi nimellisesti sipulista, joka toki oli rakkauden vertauskuva. Keskustelun aikana kuorittiin pari oikeaa sipulia, tutkittiin miten se koostuu kerroksista ja miten sipuli voi saada myös itkemään. Osalle nuoria opiskelijoita asia tuntui olevan ihan hieman nolo aihe käsiteltäväksi mutta lähestymistapa varmastikin jäi hyvin mieleen.

Historian opetuksesta

Kahtena seuraavana päivänä seurasin erityisesti historian opetusta, olenhan koulutukseltani historioitsija, vaikka opetankin enemmän yhteiskuntaoppia ja filosofiaa. Lisäksi olin innoissani ajatuksesta, että voisin hieman oppia Irlannin historiasta, jota tunnen aika vähän. Pari oppituntia ja keskustelu sikäläisen kollegan Garyn kanssa saivat huomaamaan, että irlantilaiset ja suomalaiset jakavat samankaltaisen historiakäsityksen. Irlannin historia on paljolti valloitettuna olleen pienen kansan historiaa, jonka köyhyys ja syrjäinen sijainti Euroopan reunalla on muodostanut merkittävän osan kansallisesta identiteetistä. Toinen identiteettikysymys, mitä mietin viikon aikana oli kieli. Suurin osa irlantilaisista puhuu äidinkielenään englantia mutta koulussa tulee opiskella myös alkuperäistä iirin kieltä (englanniksi siihen viitattiin sanalla “Irish”). Suomessa tilanne ei ole tässä suhteessa sama mutta epäilemättä iirin ja suomen kielen puhujien kokemus on yhtäläinen siinä mielessä, että kovin moni ei näitä kieliä maan ulkopuolella ymmärrä.

Seuraamani oppitunnit olivat aika perinteisiä siinä mielessä, että opettajan rooli oli merkittävä ja suurimman osan ajasta hän oli äänessä. Oppituntien aikana tehtiin pari pientä harjoitusta lyhyen lukumateriaalin pohjalta (esim. alkuperäinen historiallinen dokumentti liittyen pääsiäiskapinaan) mutta kovin syvälle näiden harjoitusten aikana ei menty. Osittain tämä varmasti johtui 40 minuutin mittaisista oppitunneista, jotka ovat aivan liian lyhyitä minkään mielekkään asian tekemiseen. Ymmärsin muutamasta keskustelusta CSS:n opettajien kanssa, että suuntaus Irlannissa on kohti 60 minuutin mittaisia oppitunteja. Vaskivuoressa oppitunnit kestävät 75 minuuttia. Tämän hyvä puoli on ehdottomasti se, että yhden oppitunnin aikana ehtii hyvin tekemään useamman erilaisen asian tai vaikkapa keskittymään paremmin yhteen aiheeseen laajemman harjoituksen kautta.


Historianopettajana olen erityisen kiinnostunut kansallisen historiakäsityksen kipukohdista, muokataanhan historialla usein tarkoituksellisesti kansallista minäkuvaa. Suomalaisille tällaisia ongelmallisia kohtia voisivat olla vaikkapa vuoden 1918 sisällissota tai suhde Venäjään yleisesti. Tästäkin löysin hyvä yhtymäkohdan irlantilaisen kollegani kanssa: heidän suhteensa Englantiin ja englantilaisiin ei ole ongelmaton. Tämä tuli esiin myös seuraamillani historian tunneilla, jonka aiheina olivat ensin vuoden 1916 pääsiäiskapina ja myöhemmin Irlannin taloudellinen kehitys 1900-luvun puolivälissä. Jälkimmäisen oppitunnin aikana virisi (opettajan voimakkaasti ohjaamana) myös kriittinen keskustelu irlantilaisesta identiteetistä, jonka aikana viitattiin myös viime vuosien kuumaan keskusteluaiheeseen katolisen kirkon piirissä ilmenneistä ahdistelutapauksista. Olin hieman yllättynyt kuinka avoimesti aihetta käsiteltiin, oletin sen olevan liian arkaluontoinen aihe. Sama aihe tuli kuitenkin vastaan myös torstaina Corkissa kun vierailin Voimuseossa. Kyllä, Corkissa on Museum of Butter, koska voi oli aikoinaan erittäin merkittävä tulonlähde kaupungille ja itse asiassa merkittävä vientituote Irlannille edelleenkin. Pääsylippua ostaessani sain nimittäin lippukassaa hoitaneelta iäkkäältä herrasmieheltä pyytämättäni pitkähkön luennon muista vierailukohteista Corkissa ja sen lähiympäristössä. Jotenkin keskustelun aikana mainittiin myös kirkko (rakennus) ja sen innoittamana sain luennon myös ahdistelutapauksista ja siitä kuinka kirkko pyrki salaamaan niitä vuosia. Paikallinen aksentti oli sen verran paksu, että ihan jokaista yksityiskohtaa en kyllä ymmärtänyt.

dav

St Anne’s Church Shandonin kaupunginosassa on corkilainen nähtävyys. Paikallisten suureksi iloksi turistit pääsevät soittamaan kirkon tornissa olevia kelloja. Siellä oli oikein ohjeet. Itsekin soitin muistaakseni Iron Maidenia.

CSS:n somekanavat

Vierailini viimeiseksi päiväksi olin alunperin sopinut tapaamisen sosiaalisesta mediasta vastaavan apulaisrehtorin kanssa. Parin sairaustapauksen ja yllättävän menon vuoksi hän ei lopulta valitettavasti voinut tavata minua mutta vastasi ystävällisesti kysymyksiin sähköpostilla. Olin siis kiinnostunut siitä, millaisia sosiaalisen median kanavia CSS viestinnässään käyttää, miten työ on resursoitu ja millaisia tavoitteita heillä somen kanssa on. Olemme Vaskivuoressa kansallisella tasolla jonkinlaisia edelläkävijöitä asiassa, olemme olleet aktiivisesti läsnä Facebookissa, Instagramissa ja Twitterissä jo vuosien ajan. Lisäksi meillä on oma youtube-kanava.

CSS käyttää omien verkkosivujensa lisäksi tiedotuksessaan Twitteriä (apulaisrehtori sanoi, että myös Facebookia käytetään mutta yrityksistäni huolimatta en löytänyt koulun FB-sivuja). Näitä kanavia ei ole kohdistettu opiskelijoille, vaan niitä käytetään enemmänkin yleiseen tiedottamiseen ja koulun profiilin nostamiseen. Lisäksi heillä on tekstiviestijärjestelmä, jolla saa nopeasti viestin huoltajille ja henkilökunnalle. Somekanavien ylläpito kuuluu apulaisrehtori Traceyn rutiininomaisiin työtehtäviin, eikä asiaa ole erityisemmin resursoitu (esim. erillisellä korvauksella). Traceyllä on henkilökohtainen kiinnostus tiedottamiseen ja kokemusta siitä jo aiemmin, joten hän hoitaa tehtävää ilmeisen mielellään ns. oman toimen ohella. Erityistä pitemmän aikavälin somestrategiaa koululla ei ole, sellaisen laatiminen lähitulevaisuudessa on kuitenkin Traceyn mukaan todennäköistä.

Kaukaa näkee lähelle

Yleisesti ottaen viikko CCS:ssä oli palkitseva, vaikka suoranaisia ideoita omaan työhöni ei mukaan tarttunutkaan. Oma työ, Vaskivuoren toimintakulttuuri ja suomalainen koulujärjestelmä näyttäytyy hieman uudessa valossa kun sitä tahtomattaankin vertaa toisenlaiseen kouluun eri maassa. Myös oman opettajuuteni vahvuudet ja kehityskohteet on helpompi nähdä hieman kauempaa katsottuna. Tämän saman koin jo syksyllä 2014 ollessani neljä kuukautta Yhdysvalloissa Fulbright-stipendillä. Sen seurauksena omaksuin uudenlaisia menetelmiä joillain kursseillani, näin opettajuuden laajempana työnä kuin vain omien kurssien ja omien oppiaineiden opettamisena ja otin vastaan uusia tehtäviä Vaskivuoressa. Näin lyhyen kokemuksen jälkeen vaikutus tuskin on yhtä suuri mutta aivan epäilemättä tämän kaltaiset vierailut ovat hyödyllisiä. Suomalaisen koulutuksen maine tunnettiin Carrigalinessakin ja kysymyksiin vastatessani jouduin miettimään suomalaista koulua ulkopuolisen näkökulmasta. Se auttaa aina kokonaisuuden ymmärtämisessä. Selittäkääpäs itse vieraalla kielellä toisen kulttuurin edustajalle jotain mikä teille on itsestään selvää. Tekee nimittäin ihan hyvää!

dav

Kyllähän Irlannissa pitää fish & chipsit syödä.

 

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s