Job shadowing Berliinissä 8.-10.11.2017 / Jonna Vehmanen

Ajatus Erasmus+ -vaihdosta job shadowingin merkeissä alkoi kytemään kesällä 2017, kun sain tutustua kahteen mahtavaan kuoronjohtajaan ja heidän kuoronsa äänenmuodostajaan täällä Suomessa. Isännöimme Vaskivuoren lukion kamarikuoron kanssa Junges Consortium Berlin -nuorisokuoroa ainoastaan kahden päivän ajan, mutta näinkin lyhyessä ajassa pääsin näkemään tämän kuoron ammattitaitoista työskentelyä ja sain kipinän, josko pääsisin seuraamaan tätä joukkoa vielä uudestaankin.

Sain kuulla, että kuoronjohtaja Vinzenz Weissenburger johtaa Junges Consortiumin lisäksi Berliinin oopperan lapsikuoroja yhdessä äänenmuodostaja Nena Brzakovicin kanssa, joten samalla sain idean, josko pääsisin tutustumaan Berliinin oopperatalon toimintaan. Kuoron varajohtajalla Nils Jensenillä oli myös omia kuoroja Berliinissä ja kaikilla heillä kontakteja berliiniläisiin musiikkipainotteisiin kouluihin, joten koko vaihdon idea oli saada monta kärpästä samalla iskulla – mahdollisimman laulu- ja kuoropainotteisesti tietenkin! Niinpä lähdin marraskuun alussa matkaan kohti Saksaa ja Berliiniä.

 

Keskiviikko 8.11.2017
Saavuin Berliiniin puolen päivän maissa ja pikaisen hotellilla käynnin jälkeen suuntasin heti tieni kohti Staatsoper Berliniä. Vinzenz oli minua vastassa ja pääsin kolmen tunnin ajan seuraamaan oopperan lapsikuoron normaalia työpäivää; ensimmäiseksi lapsikuoron solistien harjoituksia (Monteverdin Poppean kruunaus), seuraavaksi Poppean kruunauksen ensimmäisiä pukuharjoituksia oopperan lavalla ja viimeiseksi vielä keskimmäisen lasten kuoron (main choir) harjoituksia.
Berliinin lähihistoriasta johtuen useita asioita kaupungissa on kaksin kappalein – idässä ja lännessä – ja niin myös oopperataloja (ja esimerkiksi musiikkilukioita, kuten myöhemmin sain tietää). Staatsoper Berlin sijaitsee kaupungin itäpuolella ja on juuri remontoitu rakennus – Poppean kruunaus oli ensimmäinen remontoidun salin ensi-ilta. Oli mielenkiintoista päästä kurkistamaan oopperatalon kulisseihin – päällimmäisenä mieleeni jäivät sadat rappuset, joita kiipesimme ylös alas, ees ja taas. Olinkin unohtanut sen, miten valtavan suuri koneisto oopperassa pyörii lavan takana!
Staatsoperilla toimii kolme lapsikuoroa: beginners choir, main choir ja concert choir. Main choir ja concert choir tekevät ooppera-osuuksia ja konsertteja, beginners choir toimii taas valmentavana joukkona ja kasvattaa laulajia näihin seuraaviin kuoroihin. Oopperoiden lapsisolistit valitaan vanhimpien laulajien konserttikuorosta, joten laulajat ovat nuoresta iästään huolimatta käyneet jo melkoisen laulukoulun siihen mennessä läpi.
Seuratessani äänenmuodostaja Nenan työskentelyä kolmen lapsisolistin kanssa en voinut muuta kun taas ihailla hänen taitoaan toimia lasten ja nuorten kanssa. Nena käyttää opetuksessaan paljon kehollista ilmaisua, mikä usein johdattaa haluttuun lopputulokseen hyvin nopeasti ja mutkattomasti. Tässä muutamia yksityiskohtia, joita tein hänen teettämistä ääniharjoituksista:
Köydenveto:  kaksi laulajaa tekee yhtä aikaa saman ääniharjoituksen vetäen samalla näkymätöntä köyttä itseään kohti. Kokeillaan myös liikkeenä siten, että toinen saa vedettyä köyttä enemmän kuin toinen. Ankkuroi äänen hienosti kehoon ja lisää sointia.
Tikanheitto: tehdään ääniharjoituksena esimerkiksi kolmisointu yläoktaaviin ja korkeimmalla sävelellä tikka vapautetaan kädestä heittoliikkeen kera. Edellisen harjoituksen tapaan tuo hienosti pohjaa soinnille.
Suun ja leuan pysyminen auki koko ajan, ei ainoastaan ylhäälle mentäessä. Eri rekisterit toden totta sulautuvat helpommin yhteen kun tila pysyy koko ajan auki ja tuo vapautta kurkunpään alueelle.
Painon pysyminen tukevasti jaloilla, myös liikkeessä. Oopperaa tehdessä laulamiseen tulee paljon liikettä jo luonnostaan – Nena muistutti paljon painon pitämisestä jalkojen päällä myös liikkuessa, jotta sointi ei pääse karkaamaan pohjasta näinä hetkinä. Hyvä konkreettinen muistutus – toimi todella selkeästi kaikilla näillä lapsilla.
image1 (1)
Poppean kruunauksen lavaharjoitusten jälkeen pääsin hetkeksi vielä seuraamaan main choirin harjoituksia Vinzenzin johdolla, ja suuren vaikutuksen minuun teki hieno harjoitus-kuri ilman painostavaa tai pelottavaa ilmapiiriä. Vinzenz johti joukkojaan huumorilla, mutta kuitenkin tarkasti ja sopivan tiukasti. Hyviä ääniharjoituksia tarttui monta mukaan ja lisäksi seuraavia huomioita:
Kuunteluharjoitus/reagointi: Vinzenz soitti pianolla soinnun, josta laulettiin jokin ennalta sovittu ääniharjoitus. Sen jälkeen pidettiin selkeä tauko ja soitettiin uusi sointu, joka ei ollut missään loogisessa suhteessa edelliseen sointuun, ja jälleen laulettiin soinnun päälle sama ääniharjoitus. Tätä tehtiin ketjussa monta sointua peräkkäin ja harjoitettiin kuulemisen kautta nopeaa reagointia eri sävellajeihin.
Liioittelu toimii etenkin lapsikuorolaisten kanssa erinomaisesti. Harjoitettavan kappaleen ollessa rytminen ja paljon tekstiä sisältävä haettiin rytmisyyttä konsonanttien esiin kaivamisella liioitellen – lopputulos oli sopivan ryhdikäs, mutta kuitenkin soiva.
image2 (1)
Oopperatalolla vierailemisen jälkeen pääsin käymään illalla vielä Nilsin johtaman Vocantare-kuoron harjoituksissa. Kuoro koostuu amatöörilaulajista, jotka ovat selkeästi kuitenkin laulaneet kuoroissa jo jonkin tovin. Kokoonpano oli reilu 20-henkinen ja miesääniä oli rivistössä mukavasti, hieman alle puolet. Tälläkin kuorolla, kuten monella saksalaisella kuorolla, tuntuu olevan mukavan lämmin ja kantava perussointi, jota oli miellyttävää kuunnella. Kuoro harjoitteli pääasiassa tulevan viikonlopun konserttia varten ja erityisesti mieleeni jäivät Brahmsin motetti “Warum ist das Licht gegeben?” sekä muutamat yksinkertaiset, mutta äärimmäisen kauniit saksalaiset kansanlaulusovitukset.
Ääniharjoitukset olivat monipuolisia ja toimivia, ja jälleen otin niistä monta myös omaan käyttööni. Harjoituksen lomassa pääsin myös hieman itse töihin ja opettamaan kuorolle sovitustani suomalaisesta kansanlaulusta “Läksin minä kesäyönä käymään”. Nils toimi harjoituspianistina (saksalaisilla kuoroilla taitaa muuten olla miltei aina harjoituspianisti käytettävissä harjoituksissa, joko palkallinen tai joku soittotaitoinen kuoron riveistä!) ja minä sain keskittyä täysin kuoron kanssa tekemiseen. Tuo 20 minuutin workshop oli jännittävä, mutta erittäin opettavainen ja hauska! Saimme kahlattua kolmisivuisen kappaleen suunnilleen läpi ja suurimmat haasteet löytyivät oletetusti rakkaasta Suomen kielestä. Ä ja Ö osoittautuivat vaikeimmiksi vokaaleiksi (laulun ensimmäinen fraasi onkin todellista näiden vokaalien riemujuhlaa) – onnistuminen on todella paljon kiinni kielen asennosta. Saksalaiset tahtovat myös aspiroida konsonantteja hyvinkin ahkerasti, ja esimerkiksi t-kirjain tuotti myös yllättäviä haasteita (“lintuset”, “kuuntelin”). Treeni kuitenkin tuotti yllättävän nopeasti tulosta ja Nils osasi myös hienosti tarjota kuorolleen apukeinoja ääntämiseen. Vocantaren harjoitusten jälkeen palasin hotellille väsyneenä mutta todella inspiroituneena koko päivästä!
image3 (1)
Torstai 9.11.2017
Aamiaisen jälkeen pääsin tutustumaan Berliinin kahdesta musiikkilukiosta toiseen, itäpuolella kaupunkia sijaitsevaan Händel Schuleen. Koulussa toimii lukion lisäksi musiikkipainotteiset 5.-9. -luokka-asteet ja koulu on tunnettu etenkin laadukkaasta orkesteri- ja kuorotoiminnastaan. Koulu on erittäin haluttu opiskelupaikka, joten hakuprosessi on vaativa ja seula tiukka. Koulussa onkin paljon lahjakkaita nuoria muusikonalkuja, erityisesti klassisen musiikin instrumenteissa, ja moni jatkaakin lukion jälkeen suoraan ammattiopintoja yliopistotasolla.
Aluksi sain kierroksen koulun tiloissa (lähinnä niissä, missä on musiikinopetusta) ja tapasin koulun henkilökuntaa. Aivan ensimmäiseksi vaikutuin koulun omasta, kattavasta nuottiarkistosta, joka sijaitsi musiikinopettajien työhuoneen yhteydessä. Hyllyt pursuivat orkesteri- ja kuoromusiikin klassikoita, järjestelmällisesti saksalaiseen tyyliin aakkostettuina ja selkeästi partituurit ja stemmalaput lajiteltuina. Musiikinopettajilla oli siis helposti saatavilla valtavan suuri ohjelmistopankki, josta valita teoksia konserttiin kuin konserttiin. En voinut muuta kuin ihastella ja ihmetellä!
Händel Schulen yhteyteen oli vuosi sitten valmistunut upouusi juhlasali – parempi termi olisi oikeastaan konserttisali, sillä niin hieno akustiikka tilassa oli. Lava oli suuri ja mahdollisti käytännössä kokonaisten orkestereiden harjoittelemisen siellä. Koulun yläkerrassa sijaitsi peräti kaksi (!) kuoroluokkaa – huoneita, jossa oli kuoroportaat tuoleineen ja nuottitelineineen valmiiksi aseteltuina flyygeleiden ympärillä. Tilojen puolesta siis aivan huikeat fasiliteetit ajatellen yhteismusisointia!
image4 (1)
Iltapäivällä pääsinkin sitten seuraamaan koulun tyttökuoron, Canta Chiaran harjoituksia. Tyttökuorossa laulaa arviolta 50 laulajaa – kokoonpano on siis melkoisen suuri – ja kuoro harjoitteli toisessa yläkerran luokista samaan aikaan koulun sekakuoron kanssa. Opiskelijat saavat valita jomman kumman kuoroista ja mitä ilmeisemmin molempiin riittää tasaisen hyvin laulajia. Molemmilla kuoroilla on omat äänenmuodostajat (jotka toimivat myös ymmärtämäni mukaan harjoituspianisteina) sekä omat kuoronjohtajat.
Canta Chiaran äänenmuodostaja piti tyttökuorolle noin varttitunnin monipuolisen äänilämmittelyn, josta sain taas omaan kokoelmaani monta hyvää harjoitusta. Muutamia huomioita, joita kirjasin itselleni jälleen ylös:
Konsonantti-harjoitukset kropan herättäjänä. Kiinnitin huomiota siihen, kuinka paljon tyttökuorossa teetettiin erilaisia kehoa/tukea herätteleviä harjoituksia (mm. “fff”, “ttt”, “sss”, “ptk”, “sfz” eri tavoilla toistaen), joiden tarkoituksena oli selkeästi herätellä ja muistutella oman kropan mukana olemisesta laulaessa. Lyhyet harjoitukset toimivat tehokkaasti ja niitä tehtiin paljon myös varsinaisten laulullisten ääniharjoitusten välissä.
Ääniharjoitusten välissä äänenmuodostaja teetätti myös paljon vapaita liukuja esimerkiksi huuli- tai kielitäryillä, jotka oivasti vapauttivat sointia ja poistivat liikaa puristamista ja yrittämistä enemmän keskittymistä vaativien ääniharjoitusten lomassa.
Tunnin aikana harjoiteltiin Frozen-elokuvasta tuttua “Vuelie” -kappaletta (sovitus “Maa on niin kaunis” -virrestä) ja Canta Chiaran johtaja Carsten Schultze teki oikein perusteellista työtä kuoronsa kanssa. Satuin kiinnittämään huomiota sanallisten ohjeiden valtavaan määrään – kenties siksi, etten oma saksan kielen taitoni on kuitenkin hieman puutteellista – ja samalla tulin taas pohtineeksi ylipäänsä erilaisten ohjeistusten antamista laulajille harjoituksissa. Yhä enemmän olen vakuuttunut yksinkertaisesta säännöstä “anna lyhyt ja selkeä ohje kuorolaisille ja kokeile heti perään”. Näin ilmaan ei jää ainoastaan sanahelinää (jonka hyvällä tuurilla vain puolet laulajista kuulee), vaan johtajan toive menee konkreettisemmin perille koko joukolle. Ja mikäli aika vielä sallii niin heti vielä toisto perään, jotta muistijälki vahvistuu – puhu siis vähemmän, tee enemmän!
Iltapäivällä matkasin vaihteeksi kaupungin länsipuolelle, jossa Junges Consortium Berlin – kesäkuulta itselleni tuttu nuorisokuoro – piti toisen viikoittaisen harjoituksensa varajohtaja Nilsin johdolla. Ohjelmistossa oli tällä kertaa joulukonsertin kappaleita sisältäen itselleni monta tuttua mutta myös monta uutta ja raikasta joululaulua.
Nilsillä on ihailtavan monipuolinen ote ääniharjoituksiin, vaikkakin kuorolla on virallisesti myös oma äänenmuodostaja Nena, joka tänä torstaina oli estynyt harjoituksista ollessaan kiinni oopperalla. Äänenavauksen yhteydessä tuli itselleni jälleen hyvä muistutus siitä, miten kehollisuutta kannattaa viljellä laulamisessa paljon, aina kun mahdollista. Yksi hyvä ja yksinkertainen esimerkki on vapaasti kävely ympäri tilaa ääniharjoitusten aikana – miten paljon tällainen yksinkertainen liike vapauttaakaan sointia! Kuoro on instrumenttina usein aika staattinen ja kappaleet luovat omat rajoitteensa suuremmalle liikkumiselle, mutta aina kun on mahdollista, olisi hyvä antaa liikkeen tukea laulamista. (Erilaiset kuorokoreografiat ovatkin sitten aina asia erikseen ja ainakin itselleni vain pitkän harkinnan tulosta.)
Ohjelmistossa itselleni tuttuja kappaleita olivat mm. Poulencin “O magnum mysterium” ja Tavenerin “The Lamb”, jotka molemmat ovat haasteellisia erityisesti harmonian näkökulmasta. Stemmat ovat välillä epäloogisia, peräti omituisia, ja tällaisten kappaleiden harjoittamisessa piano on kyllä ensisijainen ja oiva apuväline. Myös erilaiset harmoniset tukipisteet, yksittäiset sävelet, auttavat usein kokonaisuutta pysymään kasassa ja näiden sanallistaminen laulajille olisi aina ensisijaisen tärkeää.
image5
Harjoitusten loppupuoli sujui leppoisasti videotervehdyksiä vaihtaen oman kuoroni eli Vaskivuoren lukion kamarikuoron kanssa – suut täynnä Fazerin sinistä tietysti!
Junges Consortiumin harjoitusten jälkeen illalla kävimme vielä yhdessä syömässä Nilsin, Nenan ja Vinzenzin kanssa ja vaihdoimme paljon ajatuksiamme ja kokemuksiamme erityisesti saksalaisesta ja suomalaisesta kuoro-ohjelmistosta. Kuinka virkistävää onkaan saada rupatella ulkomaisten kollegoiden kanssa!
Perjantai 10.11.2017
Aikaisin aamulla suuntasin jälleen kohti Händel Schulea ja tarkoituksenani oli mennä kuuntelemaan 6.-8. -luokkalaisten (Das Jugendsorchester) orkesteriharjoituksia koulun uuteen juhlasaliin. Tähän valmentavaan orkesteriin ei ole pääsykokeita ja sitä johti musiikinopettaja Heike Scharffenberg. Saksassa muuten koulujen musiikinopettajilla on aina lisäksi jokin toinen opetettava aine – ajatus, joka itsestä tuntuu aika hurjalta! – ja orkesterinjohtajan toinen opetettava aine oli englannin kieli. Täytyy sanoa, että olen ehdottoman onnellinen siitä, että saan keskittyä työssäni vain ja ainoastaan musiikin opettamiseen!
Händel Schulessa toimii yhteensä kolme orkesteria, joista Jugendsorchester on keskimmäinen. Pienimpien orkesterissa soittavat kaikki 5. -luokkalaiset (Kleines Orchester) ja kaikista pisimmälle edistyneiden soittajien orkesterissa 9.-12. -luokkalaiset (Das Jugendsinfonieorchester). Kuuntelemani orkesteri on siis näiden kahden orkesterin välissä ja siinä soittavat pyrkivät sitten sinfoniaorkesteriin – kokoonpanoon, jossa soitetaan aivan oikeita sinfonisia teoksia.
Vaikka tähän nuorimmaisten orkesteriin ei ollutkaan pääsykokeita, olin todella hämmästynyt orkesterin korkeasta tasosta! Toiminta oli erittäin ammattimaista – lähtien konserttimestarista ja äänenjohtajista – ja oli mahtavaa nähdä, miten oppilaat todella olivat omistautuneita asialle, ihanasta opettajasta puhumattakaan. Kokoonpanon balanssi lähenteli oikean sinfoniaorkesterin kokoonpanoa (mm. jousisto oli todella suuri verrattuna puhaltimien määrään), jonka johdosta kappaleet soivat tasapainoisesti ja rikkain sointivärein.
Orkesteri harjoitteli E. Humperdinckin “Hannu & Kerttu” -sarjan osia sovitettuina nuorille soittajille ja tuntui, että istuin vain monttu auki koko harjoituksen ajan. Orkesteri luki joitain osia läpi yhdessä ensimmäistä kertaa ja soittajien prima vista -taidot olivat aivan huikeat. Harjoituksessa päästiin todella nopeasti kiinni itse musiikin tekemiseen ja edistys oli huimaa.
image6
Tällä orkesterilla on viikottaisten yhteisten harjoitusten lisäksi stemmaharjoitukset, jossa harjoitellaan soitinryhmittäin (esim. alttoviulut, puupuhaltimet) stemmoja läpi. Tämä tietysti nopeuttaa tekemistä yhteisissä harjoituksissa valtavasti – kuinka tehokasta olisikaan pitää viikottaisten kuoroharjotusten lisäksi viikottaisia stemmaharjoituksia yhteisen soinnin ja stemmojen hiomiseksi. Pohdin harjoitusten lomassa myös sitä, kuinka tärkeää on treenauttaa yksittäisiä stemmoja erikseen myös koko ryhmän kesken, se avaa nimittäin jokaisen soittajan korvia taas aivan eri lailla kuuntelemaan toisen stemman tärkeitä kulkuja ja melodisia paikkoja. Pätee jälleen siis sekä orkesteriin että kuoroon!
Aamupäivän jälkeen suuntasin tieni vielä Nenan omalle laulustudiolle (Institut fur Gesang), jossa seurasin kolmen ammattilaulajan laulutuntia. Itselleni oli hyvä muistutus seurata nimenomaan ammattiopiskelijoiden tunteja ja huomata, että samat äänenmuodostukselliset ohjeet ja vinkit pätevät myös tällä tasolla – toki lähtökohdat ovat aivan eri kuin esimerkiksi lapsilla ja nuorilla, mutta klassisen laulun estetiikka kuitenkin on ja pysyy. Hengitys pohjaan, kropan sisäiset sointitilat käyttöön, tuen elastisuus – ja ylipäänsä kaikenlainen vapaus. Laulajat lauloivat aivan ihanaa ohjelmistoa; Mozartin Taikahuilun aarioista Schumannin liedeihin ja voinkin vain todeta, että käytännössä puhtaasti vain nautin musisoinnin kuuntelemisesta tuon kolmen tunnin ajan.
image7
Perjantai-iltapäivänä ehdin vielä harrastaa hiukan turismia Berliinissä ja aikaisin lauantai-aamuna lensin takaisin koti-Suomeen taskut täynnä uusia kokemuksia.
Oli mahtavaa huomata tällä matkalla, miten yleismaailmallinen kieli musiikki on. Vaikka kaikki opetus tapahtui pääosin saksan kielellä, oli sen seuraaminen suhteellisen vaivatonta. Toki aikoinani opiskelemasta A-saksasta oli hyötyä siinä, että pystyin suhteellisen vaivattomasti seuraamaan tunteja, mutta oli mahtavaa kiinnittää huomiota eri opettajien tapaan tuoda asioita esiin non-verbaalisesti, musiikin avulla. “More action, less talk” voisi olla itselle hyvä lause pitää mielessä jatkuvasti. Kyllähän se musiikin oppiminen ja opettaminen on parhaimmillaan nimenomaan sitä musisointia itseään.
Tästä Berliinin job shadowing -vierailusta jäi minulle kaiken kaikkiaan erittäin hyvät muistot ja suosittelen vastaavanlaista vierailua ehdottomasti kaikille kollegoilleni! Yhteydenpito saksalaisten kollegoiden kanssa on jatkunut edelleen ja seuraavaksi Vaskivuoren lukion kamarikuoro vierailee toukokuussa 2018 Junges Consortiumin luona Berliinissä – toivottavasti tällaista kuoro- ja opettajavaihtoa tulee jatkossa vielä lisääkin!
Jonna Vehmanen
Vaskivuoren lukio
Kuoronjohtaja ja musiikinopettaja
https://junges-consortium-berlin.de/de/ueber-uns/
https://vocantare.de/
http://www.haendelgym.de/pages/news.php
Mainokset