Osallistuin opettajille tarkoitetulle Erasmus+ -kurssille Reykjavíkissa, Islannissa 23.-30.4.2016. Kurssin tavoitteena oli tutustua islantilaiseen koulujärjestelmään.
Kurssilla oli kaikkiaan yli 60 opettajaa 17 Euroopan maasta. Luentojen kuuntelemisen lisäksi vierailimme kolmessa koulussa, tapasimme paikallisia opettajia ja seurasimme oppitunteja.
Islantilainen koulukulttuuri on monessa suhteessa samankaltainen kuin suomalainen: epämuodollinen ja yksilöllisyyttä korostava. Valinnaisuutta on kuitenkin enemmän
Antoisinta oli ehdottomasti vaihtaa kokemuksia muiden kurssilaisten kanssa erilaisista koulujärjestelmistä ja -kulttuureista. Kurssilla oli alusta asti hyvä yhteishenki ja avoin, mutkaton ilmapiiri. Jo parin päivän jälkeen kävimme vilkkaita keskusteluja Ranskan, Espanjan, Italian ja Saksan koulujärjestelmien eroista.
Suomalaisen koulujärjestelmän hyvä maine oli kiirinyt eteläeurooppalaisten opettajien korviin, ja monet heistä halusivat tietää tarkalleen, miten Suomessa asiat tehdään. Useampi heistä oli tulossa seuraavaksi Suomeen opintomatkalle, joten ehkä tapaan heitä vielä uudestaan.
Meille oli myös varattu yksi iltapäivä aikaa hyvien käytäntöjen ja ideoiden jakamiseen. Itse esittelin Vaskivuoren äidinkielen ja kirjallisuuden opettajien Seppo-alustalle tekemää Kirjailijoiden Helsinki -mobiilipeliä.
Kävimme kurssin puitteissa myös katsomassa Reykjavíkin lähellä sijaitsevia luonnonnähtävyyksiä: Geysiriä, Gullfossin vesiputousta, Keriđin kraaterijärveä sekä kohtaa, jossa Euraasian ja Pohjois-Amerikan mannerlaatat ovat erkaantuneet toisistaan.
Reykjavíkin erikoisuuksista täytyy mainita myös geotermisellä energialla lämmitettävät ulkoilmauimalat, joiden kuumissa altaissa kävimme lillumassa monesti päivän päätteeksi.
Islannin kielellä on vain noin 300 000 puhujaa, mutta islanninkielinen kirjallisuus on maailmankuulua. Keskiajalla muistiin kirjoitetut saagat ja Edda-eepokset sekä Nobel-kirjailija Halldor Laxnessin teokset ovat tunnetuimpia esimerkkejä, mutta myös monet islantilaiset nykykirjailijat, esimerkiksi Vigdis Grimsdottir ja dekkarikirjailija Arnaldur Indriđason, ovat käännösten myötä tulleet tutuiksi suomalaisillekin lukijoille. Islantilaiset ovat syystä ylpeitä tarinoistaan, ja monet heistä ovat myös itse loistavia tarinankertojia.
Olin etukäteen suunnitellut vierailevani Reykjavikin kaupunginmuseossa; olin kuullut, että sen pohjakerroksessa olisi näytillä vanhoja saagakäsikirjoituksia. Valitettavasti niitä ei enää turvallisuussyistä pidetä esillä, mutta katsoin joka tapauksessa laajahkon Islannin taidetta, kulttuuria ja historiaa esittelevän näyttelyn. Kävimme myös kurssin puitteissa opastetulla kierroksella Islannin kansallismuseossa.
Reissu synnytti innostuksen tutustua paremmin islantilaiseen mytologiaan ja saagoihin. Kehittelin jo kurssin aikana tehtäviä, joiden kautta voi tutustua vertaillen suomalaiseen ja islantilaiseen mytologiaan.
Linnuista pitävälle Islanti on paratiisi, ja jopa Reykjavíkin keskustassa ja kaupungin edustalla sijaitsevalla Viđeyn saarella saattoi nähdä paljon lintuja, esimerkiksi haahkoja, myrskylintuja, kapustarintoja, taivaanvuohia, korppeja ja kottaraisia.
Sää oli koko viikon uskomattoman hyvä. Olin varautunut siihen, että Islannissa sataa lähes aina, mutta aurinko paistoikin koko viikon ajan. Avarilla paikoilla ja rannoilla kuitenkin tuulee koko ajan niin, että tukka on lähteä päästä.
Kurssi auttoi monella tavalla näkemään tarkemmin, mikä omassa koulussani ja suomalaisessa koulujärjestelmässä on hyvää ja erityislaatuista. Toisaalta oli inspiroivaa ja avartavaa kuulla, miten kollegat tekevät työtään eri Euroopan maissa.
Tiina Rajamäki
Vaskivuoren lukion Erasmus+ 